Cipa kävi tänään taas hieman ansaitsemassa ruokiaan. Edellinen Roturacesta voitettu ruokasäkki alkoikin jo hyvää tahtia huveta. Lappeenrannassa kisailtiin aurinkoisessa mutta viileähkössä säässä. Sen verran kuitenkin tuuli, että maksien hyppäriradalta vaihdettiin pussi putkeen. Tuomarina kaikilla radoilla oli Elina Hannikainen.

Ensimmäinen rata oli todella suoraviivainen ja näyttää paperilla erittäin helpolta. Jostain syystä se ei sitä kuitenkaan ollut, sillä makseista kukaan ei saanut nollaa. Me sijoituimme toiseksi tuloksella 5 ja ihanneajan alituksella -10,27.

Alkusuoran ohjasin vasemmalta puolelta, jotta koira ohjautuisi paremmin putkeen. Se sujuikin odotetunlaisesti. Putkella leikkasin takaa mutta jäin ohjaamaan kepit oikealta puolelta. Cipa haki kepit erinomaisesti itse ja pujotteli vauhdilla. Takaaleikkauksen muurilla se kesti hyvin. Valssasin vielä hypyn ja puomin välissä. Puomin jälkeen tein pienen vekin vasemmalle, mikä ohjasikin tällä kertaa koiran hyvin putken oikeaan päähän.

Sitten tulikin keinu. Vauhtia oli paljon, enkä minä tajunnut koiraa tarpeeksi jarruttaa. Cipa kyllä alkoi hidastaa vauhtia keinulla, mutta usko loppui kesken ja se loikkasi sulavasti alas keinun alettua juuri laskeutua. Hetken mietin, pitäisikö keinu ottaa uudestaan, mutta päätin kuitenkin jatkaa radan loppuun, koska kyseessä ei ollut tottelemattomuus vaan puhdas vahinko. Seuraavan radan kohdalla tulin huomaamaan, että ehkä se kuitenkin olisi kannattanut korjata...

Että sellainen keinu:

Toinen agilityrata oli jo hieman mutkikkaampi. Tältä radalta keräsimme 15 ratavirhettä sekä 10,28 yliaikavirhettä.

Alussa menin ottamaan koiraa toisen hypyn taakse vastaan. Myöhästyin kuitenkin hieman ohjauksessani kolmoshypylle, ja Cipa ajautui turhan pitkälle ennen käännöstä. Muurin takana valssasin ennen kepeille lähetystä. Kepit Cipa aloitti taas oikein hyvin, mutta lähes lopussa tuli rytmirikko, mikä aiheutti yhden välin ohituksen. Korjasin pujottelun kokonaan.

Tässä koira hyppää toista estettä:

Keppien ja A:n välissä oleva hyppy:

Vielä A:n ylösmeno:

Monilla oli ongelmia saada koira putken 14 oikeaan päähän. Koirat ehtivät nostaa nopeuttaan hyppysuoralla niin paljon, että putken ensimmäinen pää tuli niille liian äkkiä. Minä heitin Cipan pituuden jälkeen putkeen ja juoksin 13-hypyn luokse ottamaan sitä vastaan. Hypyn ohjasin selkä menosuuntaan, mikä jarruttikin vauhtia juuri sopivasti ja putken oikea pää löytyi helposti.

Keinu tuotti tällä radalla suuria ongelmia. Pehmeänä koirana Cipa muisti edellisen radan lentokeinun vielä turhan hyvin eikä halunnut mennä keinua ollenkaan. Ensin pysähtyi nousukontaktille ja poistui siitä. Toisella kerralla sain maanitella sitä ihan tosissani kiipeämään. Lopulta se suostui keinun suorittamaan. Eipä meillä tosin mikään kiire ollutkaan viimeisille esteille, koska radalla liehui kehänauhaa... :D Otin sitten keinun ihan rauhassa. Loppu meni todella hienosti. Cipa luki hyvin itse rataa eikä häiriintynyt ollenkaan takaaleikkauksesta tai jäänyt odottelemaan minua.

Viimeisenä oli hyppyrata, jolta napsahtikin sitten ensimmäinen nolla ja mukavana lisukkeena vielä kolmossija. Ihanneaika alittui 10,02 sekunnilla.

Tällä radalla pelkäsin eniten alkua. Neloshyppy oli turhan hyvällä linjalla kakkosesteen takana. Hetken aikaa asiaa pohdittuani tajusin, että kierrättämällä koiraa riittävästi jo kahden ensimmäisen hypyn välissä saan sen kääntymään putkeen (katso ratapiirustukseen merkityt ohjaajan ja koiran paikat lähdössä). 

Näköjään käytin myös hieman ääntäni kääntäessäni koiraa:

Ja kyllähän se sitten kääntyikin:

Ensimmäisen putken jälkeen jäin oikealle puolelle ja leikkasin kutoshypyllä koiran takana. Koiran suorittaessa putkea numero 14 minulle tuli hieman kiire ehtiä valssaamaan hypyn 15 taakse, mutta selviydyin siitä jotenkin. Loppu olikin silkkaa nautiskelua. On se vain niin taitava!

Kaikki valokuvat on ottanut Anne Lind.