Iltapuuhiksi pojat pääsivät uimaan yli metriseen lumihankeen, ja kivaa niillä näytti olevan, vaikka eteneminen näyttikin ajoittain... hmm... hieman hankalalta. Cipan kanssa hieman tokoiltiin, ja touhu alkoikin jo tuntua järkevältä. Seuraaminen oli ajoittain todella hyvää. Luoksetulon muutin suoraan sivulle tuloksi, koska tuo tuntui paineistuvan eteentulosta tarpeettomasti. Nyt tulee mielellään sivulle, mutta pyrkii usein hypähtämään kääntyessään - etenkin kun juoksumatka on pitkä. Yritän nyt käsiavulla häivyttää tuota tapaa. Jääviä harjoitellaan peruuttaen, mikä toimiikin tuolle todella hyvin. Se on nyt oppinut jo seis-käskynkin.

Pessin kanssa päästiin pitkästä aikaa miellyttävässä talvikelissä agilitaamaan. Mari olikin tehnyt meille varsin kinkkiset radat.

Kun Pessin vei ysiltä kympille peruuttaen, sen sai kulkemaan huomattavasti nopeammin kuin vain valssailemalla. Renkaalla tein takaaleikkauksen, minkä Pessi kesti hyvin. Kepit haki oikein, jos en työntänyt sitä väärään väliin.

Toisella radalla saikin vaivataan päätään ihan urakalla.

Alun vienti putkeen sujui varsin mallikkaasti, kun vain peitti keinun. Puomi takaaleikaten ja kasille työntö. Ennen keppejä valssi ja koiralle tilaa hakea aloitus. Sitten alkoikin haasteellinen osuus. Valssasin ennen esteitä 11 ja 12. Esteen numero 13 Pessi kiersi hienosti käskyllä. Renkaalla piti olla tarkkana, että veti koiran oikealle linjalle. Tässä tulikin ensin virhe, ja Pessi hyppäsi sivusta. Myös loppu aiheutti harmaita hiuksia. Toimivaksi ratkaisuksi osoittautui pakkovalssi 18:n edessä ja sylikäännös 19:lle. Sylkkäri sujui tänään tosi hienosti! Ehkä me sekin vielä opitaan nyt, kun minä olen uskaltanut alkaa kokeilla.

Päivän opetus: Jos haluan, että koira liikkuu, myös minun pitää liikkua.