Kesä on jo melkein ohi, ja päivitykset ovat paremman tekemisen puutteessa jääneet. Edellisessä päivityksessä toivoin, että pääsisin Pessin kanssa edes johonkin mejä-kokeeseen, jotta makausten osoittamista päästäisiin testaamaan. Kokeisiin päästiin ja tulostakin tuli. Kesän aikana kävimme kolmessa mejä-kokeessa hakemassa jokaisesta VOI1-tuloksen, joten niinhän siinä kävi, että Pessistä tuli odotetusti FIN JVA!

Kesän ensimmäinen koe oli Miehikkälän Muurikkalassa 29.5.2011. Tuomarina kokeessa toimi Markku Huttunen, joka arvosteli Pessiä nyt toista kertaa. Edellisellä kerralla Klamilan kokeessa narun päässä oli Jarski ja tuloksena AVO1 47-pisteellä. Tällä kertaa koeselostus kuului seuraavasti: "Innokas koira, joka huomioi lähtömakuun. Reippaasti etenevä koira, jonka työskentely on jäljellä erinomaista. Kulmat tarkasti, katkokulmalla veritetty osuus loppuun, josta nopeasti toiselle osuudelle. Makuita koira ei merkkaa. Kaadolle sivusta, jonka nuolee. Erinomainen parivaljakko." Tuloksena VOI1 ja 44 pistettä. Ennen koeselostuksen lukemista tuomari totesi suunnilleen näin: "Tästä koirasta minulla ei paljon olekaan sanottavaa. Valitettavasti tuossa nyt vain on tuo yksi hieman ikävä lause." Tarkoitti tietysti lausetta, jossa puhuttiin makausten merkkaamisesta. Jos yhdestä makauksesta voi saada 1,5 pistettä, voi jokainen itse laskea, kuinka paljon pisteitä lähtee neljästä merkkaamattomasta makauksesta.

Maasto oli melko mukavaa ja helppokulkuista, jos ei ota huomioon lähes kymmentä ojaa, joiden yli jouduimme hyppimään. Osa ojista oli niin leveitä, että jouduin hetken miettimään, kuinka niistä pääsee yli. Sitten loppui jälkinaru ja oli pakko vain hypätä. Ensimmäiseen ojaan opas meinasi jäädä ilmeisesti uimaan, koska häntä ei hetkeen kuulunut sieltä ylös...  Koira selvitti ojat kuitenkin ilman mitään ongelmia, ja tuomari oli niin varma koiran jälkityön sujumisesta, että alkoi jutella mun kanssa viimeisellä osuudella. Minä yritin vain mutista sille hiljaa jotakin, etten häiritsisi Pessiä.

Toinen koe oli 19.6. Mikkelissä. Tässä kokeessa Pessiä ohjasi Jarski, koska minä lähdin Sisiliaan. Tuomarina oli Tuire Lindfors, ja koeselostus kuului seuraavasti: "Koiralle osoitetaan alkumakaus, jota tutkii hetken, kunnes aloittaa jäljestyksen, mikä on määrätietoisen eteenpäin pyrkivää ja jälkitarkkaa; vain muutama pienehkö suunnan varmistus haasteellisessa maastossa. Katkokulmalla veretys loppuun, koira tutkii molemmat puolet huolella, ennen kuin hakee uuden osuuden. 2. ja 3. kulma nopeasti takaa varmentaen. Kaadolle suoraan, jota nuuskii ja jatkaa matkaa. Olisi saanut viipyä kaadolla hieman pidempään. Makauksista kolmas erinomaisesti osoittaen, muut ylitetään nuuhkaisulla. Tehtävästään tietoinen jälkikoira, jolla voimakas pyrkimys eteenpäin. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö." Jarskin mukaan Pessi joutui tekemään katkolla melko paljon töitä, ennen kuin uusi osuus löytyi. Maasto oli kuulemma oikeasti todella hankalaa, ja Jarski ihmetteli muutamissa erityisen hankalakulkuisissa paikoissa koiran tekemiä ylimääräisiä pistoja jäljen sivuun. Liekö jäljentekijät etsineet helpompaa maastoa... Tuloksena VOI1 ja 43 pistettä. Jäljestämishalukkuudesta ja työskentelyn etenevyydestä täydet pisteet. Jäljestämisvarmuudesta yksi piste pois, makauksista neljä sekä kaatokäyttäytymisestä ja yleisvaikutelmasta yksi piste kummastakin.

Kolmas koe oli Savitaipaleella Heituinlahdessa 2.7.2011. Tässä kokeessa narunjatkona olin taas minä, ja koira juoksuttikin minua ihan koko rahalla. Tuomari Ilkka Niemen koeselostus kuuluu seuraavasti: "Pessi nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee määrätietoisesti jäljelle. Edetään sopivan reipasta vauhtia pääosin maavainulla aluksi aivan jäljen päällä. 2. osuuden loppupuolella pieni pisto jäljen sivuun. 3. osuudella pieni kaarros jäljen sivuun, niin että makaus ohittuu. Viimeisellä osuudella tutkitaan innokkaasti riistan jälkiä jäljen sivusta, kehoitukset kuitenkin auttavat ja lopulta jäljestys jatkuu, makaus kuitenkin taas ohittuu. Kaksi muuta makausta merkataan, mutta pysähdys olisi saanut kestää vähän pidempään, niin merkkaus olisi ollut vielä selkeämpi. Katkokulma sujuvasti hienolla laajenevalla spiraalikuviolla. 2. kulma tarkasti, kolmannella kulmalla pitkä pisto yli, mutta Pessi löytää jäljelle, kun kehoitus muistuttaa, mitä ollaan tekemässä. Kaadosta Pessi on kiinnostunut ja ottaa sen suuhunsa."

Koira tosiaankin onnistui tekemään kahdella osuudella jonkin omituisen lenkin jäljen sivuun juuri ennen makausta. Viimeisellä osuudella tulimme avoimelle paikalle, ja ehdin juuri huomata makauksen etumerkin, kun Pessi kaartoi 90 astetta sivulle. Se lähti niin päättäväisesti suoraan sivulle, että jos en olisi tiennyt odottaa makausta, olisin luullut tulleemme kulmalle. Jouduin monta kertaa kehottamaan Pessiä jäljelle. Välillä se palasikin jäljen suuntaan, mutta pyrki sitten takaisin riistan jäljille. Lopulta se kuitenkin suostui jatkamaan jäljestystä. Jäljelle palasimme kuitenkin vasta makauksen jälkeen. Muutaman kerran olin jo varma, että tuomari palauttaa meidät jäljelle, mutta hän antoi koiran kuitenkin tehdä rauhassa töitä. Tässä tilanteessa sain olla tyytyväinen ohjaajapehmeästä koirastani, joka malttoi kuunnella kehotuksia, vaikka riista kovasti kiinnostikin. Tuloksena VOI1 säälittävillä 40 pisteellä. Se oli kuitenkin kolmas ykköstulos voittajaluokasta, joten Pessistä tuli sitten FIN JVA! Seitsemän koetta se vaati, joten ei hullumpi suoritus. Koeselostuksista saa helposti selville Pessin vahvuudet ja heikkoudet: vahvuutena on ehdottomasti jäljestyshalukkuus ja heikkoutena makausten merkitseminen. Jokainen voi miettiä, kummalle on enemmän käyttöä käytännön jälkityöskentelyssä.