Aamulla menimme maneesille jo yhdeksältä, jotta ehdin treenata hyvin omiakin koiria ennen ryhmäläisten tuloa. Treeniseurana olivat kaksi kooikkeria ja yksi sheltti Lappeenrannasta. Harjoittelimme puomia (vauhti oli hirmuinen!), keppejä (kerran aloitti väärästä välistä, mutta muuten hyvät) ja keinua, joka tuottikin aavistuksen ongelmia. Pääasiassa suoritti keinun hienosti oikein. Kerran tuli uskonpuute, kun käskytin paina liian aikaisin, eikä keinu alkanutkaan painua koiran alla. Pessi hyppäsi keinulta alas! Sen jälkeen toistimme keinua vielä muutaman kerran ja se meni hyvin. Tähän asti olen juoksuttanut kontaktit keinulla, mutta pitäisiköhän kuitenkin opettaa pysähtymään myös keinun loppukontaktille? A:n juoksee ja puomilla pysähtyy. Pitänee pohtia.

Cipan kanssa saimmekin oikein hyvää häiriötreeniä. Kentän laidalla oli useita muita koiria ja paljon liikehdintää, kun kaupungin vahvistukset keräsivät tavaroitaan. Cipa pystyi kuitenkin hienosti keskittymään olennaiseen eli minuun! Oli aluksi aika kiihtynyt kaikesta hälinästä, joten teimme aluksi ihan vain helppoja kontakti- ja istumisharjoituksia, jotta koira rauhoittuisi. Alkoikin nopeasti ymmärtää, ettei hälinästä tarvitse välittää. Teimme muutaman kerran putken (kerran Cipa juoksi sen myös ihan oma-aloitteisesti aivan pimeästä kulmasta omaksi huvikseen), rengasta ja muutamia "hyppyjä". Tämän treenin parasta antia olivat kuitenkin juuri häiriöt. Hienosti leikki ja työskenteli! Sai kehujakin keskittymiskyvystään!

Treenien jälkeen kävimme lenkkeilemässä mustavalkoisessa metsässä. Puut ovat aivan kuurassa, joten mitään värejä ei näy. Upea lenkkeilyilma! Minä vain taas sain huomata, ettei tauti ole vieläkään kokonaan hellittänyt, kun en meinannut jaksaa kävellä Pihamolta enää takaisin. Parin tunnin päiväunet auttoivat kyllä mukavasti.