Kävimme Pessin kanssa kisailemassa ajoittain aurinkoisessa ja ajoittain sateisessa Haminassa.

Ensimmäiseltä radalta tuli harmittava vitonen puomin alastulolta, kun Pessi näki jotain kiinnostavaa yleisön joukossa ja hyppäsi suoraan sivulle. Sain kuitenkin karjaistua koiran jatkamaan rataa, joka sujuikin sitten ihan hyvin. Erityisen iloinen olin renkaan ja keppien virheettömästä suorittamisesta! Pujottelukin oli jo ihan rytmikästä ja miellyttävää ohjata. Rata oli yksinkertainen ykkösten rata, mutta nollat olivat silti tiukassa. Yliaikaisella nollalla tuli voitto, ja muut palkintosijat jaettiin vitosen saaneiden kesken. Me olimme neljänsiä häviten ajassa selvästi kolmannelle.

Toinen rata olikin sitten varsin mielenkiintoinen! Alku aiheutti harmaita hiuksia. Onneksi ehdin minien ja medien aikana suunnitella ohjauskuvioita. Ensin radan alkuun ei oikein tuntunut sopivan mikään kuvio. Jos ohjaan vasemmalta, saan käydä hakemassa koiran putkesta tai viimeistään puomilta. Jos ohjaan oikealta, takaakierto toiselle esteelle tuottaa harmaita hiuksia. Päädyinkin sitten ottamaan koiran vastaan toisen esteen vasemmalla puolella ja tekemään valssin toisen ja kolmannen esteen väliin. Se onnistuikin mainiosti, eikä Pessillä ollut aikomustakaan karata väärälle esteelle.

Sen jälkeen rata sujuikin ilman ongelmia aina kepeille saakka. Ennen A:ta tein takaaleikkauksen. Mutta sitten tulivat ne pirun kepit. Ekan radan onnistumisesta ei ollut tietoakaan, kun koira ajautuu ensin aloittamaan ekan kepin väärältä puolelta ja sitten vielä heti aluksi sohlaamaan toisen vitosen kepeiltä. Plääh... Jotain tässä nyt pitää keksiä.

Keppien jälkeen Pessi irtosi hyvin seuraavalle hypylle. Hypyn 12 jälkeen en uskaltanut vetää kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä vaan pyöräytin koiran takaisinpäin, jotta se ei vahingossakaan hyppää väärää estettä. Ratkaisu osoittautui varsin toimivaksi ja putkensuukin löytyi. Renkaalla ei taaskaan ollut mitään ongelmia (jes!), ja seuraavallekin hypylle sain napattua koiran mukaani (huomaa erikoinen hyppysuunta!). Puomin alastulo varmisteltiin ja loppusuoran pitikin sitten olla helppo homma. Juu, niinhän sen piti, mutta silti Pessi onnistui ajautumaan viimeisen hypyn vasemmalta puolelta ohi. Luuli vissiin, että rata loppui jo! Ja mie ohjasin huolimattomasti, kun tiesin, että alla on kymppi. Ensimmäisenä lähtijänä kun kuvittelee, että muilla menee paljon paremmin.

Rata osoittautui kuitenkin todellakin haastavaksi, eikä nollia tullut kuin kaksi, joista toisella oli kuitenkin yliaikaa. Muiden keräiltyä reilut 20, 30 tai 40 virhepistettä me sijoituimme kolmanneksi! Harvemmin sitä tulee palkintopallilla seisottua reilun 17 virhepisteen kanssa... :)

Harmi vain että menimme sössimään keppien kanssa, koska kaikki oikeasti haasteelliset paikat selvitimme erinomaisesti. Olen kyllä todella tyytyväinen rataan keppejä lukuun ottamatta.