Pessi ja Jarski kävivät hakemassa Klamilan mejä-kokeesta tuloksen AVO1 ja 47 pistettä. Suoritus oli hieno ja tarkoittaa siirtoa voittajaluokkaan! Minulle jäi tällä kertaa kahvinkeitto- ja saunanlämmitysvuoro. On muuten pitkä aika olla aamukahdeksasta iltakuuteen tekemättä mitään ja odotella vain. Nyt tiedän, mitä silläkin sanonnalla tarkoitetaan...

Tuomarina toimi Markku Huttunen. Jäljellä oli mukana myös tuomariharjoittelija Leena Kähkönen. Koeselostus kuuluu seuraavasti: "Hyvin ohjattu lähtö, huomioi lähtömakuun. Koiran työskentely tänään jäljellä on erinomaista. Reippaasti etenevä koira, joka käyttää maavainua. Kulmat hyvin. Makuut huomioi, mutta ei merkkaa pysähtyen, kaadon nuolee. Erinomainen suoritus koiralta sekä ohjaajalta." Jarski sanoi, että ensimmäiselle makaukselle pysähtyi hetkeksi, mutta tuomari(t) ei sitä ilmeisesti huomanneet. Toiselle ei sitten ollutkaan malttanut seisahtua. Olisi ehkä voinut auttaa ja tuoda koiralle lisää malttia, jos sille olisi kesällä vedetty treenijälkiä...   Puuttuvat kolme pistettä lähtivät juuri makausten markkeerauksesta. Missään muussa ei ollut valittamista. Vauhdista olivat lopuksi hieman napisseet, mutta onneksi meille sattui päivän ensimmäinen jälki, niin tuomareiden ei ollut tarvinut alkaa huudella jarrutusohjeita maitohappojen hidastaessa askellusta.

Pessi sijoittui jaetulle toiselle sijalle häviten voittajalle yhden pisteen. Sijoituksella ei minulle ole mitään väliä, mutta hieman kirvelee tuomarin kommentti, jonka voi lukaista otsikosta. Ehkä meidän nyt ihan oikeasti pitää alkaa harjoitella kolmea asiaa: makauksia, makauksia ja makauksia. Niin ja sitä vauhdin hidastamista.