Cipa korkkasi vihdoin virallisen kisauransa hieman päälle kaksivuotiaana. Kävimme Kotkan koiraystäväin seuran järjestämissä iltakisoissa kokeilemassa, miltä meno maistuu - ja maistuihan se. Tuomarina molemmilla radoilla toimi Pertti Siimes.

Ensimmäisenä oli agilityrata, jossa oli muutamia ansapaikkoja.

Itse pelkäsin eniten A.ta, joka oli sijoitettu melko houkuttelevasti koiran nenän eteen sen tullessa putkesta numero 17 ulos. Monille vaikeuksia tuotti myös hypyn 15 jälkeen tuleva kaarros keinulle, koska suoraan edessä oli houkutteleva putkensuu. Renkaalla sai myös olla tarkkana, koska takana houkutteli ylimääräinen hyppy, jonne muutamat taisivatkin lipsahtaa.

Cipaa hieman jännitti uusi paikka ja tilanne, mutta siitä huolimatta se pystyi tekemään oivallista rataa. Kontaktit olivat toki vielä hitaat, mutta eipähän ainakaan jäänyt tuomarille epäselväksi, osuiko vai ei. Myös keinulla hidasti oikein hyvin. Kepeille tultaessa Cipa tuijotteli hetken oikealla puolella olleita ratahenkilöitä, mutta silti haki aloituksen oikein ja pujotteli hyvin - tosin melko rauhallisesti. Sitten tulikin minun virheeni: en ottanut koiraa tarpeeksi hyvin kepeiltä mukaan vaan oletin liikaa, jolloin se tuli perässäni hypyn 13 vasemmalta puolelta ohi. Loppu sujuikin sitten hyvin. Viimeisestä putkesta otin koiran varmasti mukaani, ettei se enää pääse A:lle karkaamaan. Ihanneaika oli tiukka 46 sekuntia, ja yhden kiellon kanssa aikamme oli tismalleen ihanneaikainen 46,00 sekuntia.

Toinen rata oli hyppäri.

 Rata tuntui todella sujuvalta. Ensimmäisen putken jälkeen Cipa pääsi todella vauhtiin. Kauhuissani ajattelin, mitähän käy keppien kanssa, mutta kakara näytti osaamistaan ja haki ne kovassa vauhdissa itsenäisesti aivan oikein - ja pujotteli vauhdilla! Monille kepit tuottivat suuria vaikeuksia: avokulma houkutteli toiseen keppiväliin.

Pituuden jälkeen tarkoituksenani oli linjata koiraa hyppäämään muurin yli vinosti vasemmalta oikealle, jolloin se olisi nähnyt suoraan edessään putken oikean pään. Laskin koiran kuitenkin hieman liian aikaisin suoristamaan linjansa (koska alkoi hirvittää, että se menee muurista vasemmalta ohi), joten Cipa paineli suoraan putken vasempaan päähän. Näin jälkeen päin ajateltuna järkevämpää olisi varmaan ollut yrittää ehtiä (puoli)valssaamaan muurin taakse.

Hypyltä 13 irtosi oikein hienosti putkeen, jolloin minä ehdin hypylle 15 ottamaan koiraa vastaan. Kiitos vain Lindin Annelle hyvästä irtoamistreenistä! Hypyn 17 ohjasin takaperin ja käännyin valssaten viimeiselle esteelle. Lopussa pääsinkin vain nautiskelemaan hyvin kulkevasta koirasta.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen Cipan ensimmäisiin kisoihin: varmat kontaktit sekä itsenäiset ja hyppärillä myös erittäin vauhdikkaat kepit. Tavoitteet siis täyttyivät. Cipan kisaura jatkuu 21.8. Lappeenrannassa.