Kylmät kelit sopivat Pessille erinomaisen hyvin. Pakkanen lähenteli pariakymmentä astetta tänään Lappeenrannan lentokentän kupeessa, ja minä kävin koiran kanssa juoksemassa kolme rataa.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Meidän meno radalla oli vähän pelastuksia pelastusten perään, koska Pessillä oli huomattavasti enemmän intoa kuin ohjautuvuutta.

Pelkäsin jo etukäteen estettä numero 5, ja siinä tulikin ensimmäinen virhe. Pessi korjasi kyllä linjaansa vasemmalle, mutta korjaus tapahtui sen verran myöhään, ettei koira ehtinyt enää kääntyä hypylle. Olisi pitänyt reilusti kääntää selkä menosuuntaan ja ottaa koira kunnolla vasemmalla kädellä haltuun, niin hyppykin olisi ollut mahdollinen. Siitä siis kielto. Putken pimeän suun haki hienosti, jolloin minulle jäi hyvin aikaa tehdä puolenvaihto ja mennä ottamaan koira vastaan ennen seuraavaa hyppyä. Ennen putkea 12 valssasin jälleen, mikä oli ihan hyvä idea, koska suoraan edessä houkutteli hyppy.

Keppien aloituksen Pessi haki ihan hyvin mutta sitten se teki saman kuin tiistaina treeneissä: jätti viimeisen välin pujottelematta. Kiirehdin ilmeisesti liikaa sen edelle ajatellessani seuraavan hypyn kiertoa. Mikähän siinäkin oli ideana, koska tuo koirahan kyllä osaa takaakierrot... Hypyllä 16 vauhtia alkoi olla melkoisesti ja Pessi lukitsi nenän edessä olevan okserin (väärään suuntaan). Jouduin käskyttämään rajusti, jotta sain sen käännettyä oikealle hypylle. Loppu sujuikin sitten ihan hyvin.

Kymmenen virhepisteen lisäksi saatiin hieman yliaikaa, mutta eipä ollut rata kovin helppo muillekaan, joten sijoituimme kolmanneksi.

Agilityradat olivat Topran Samin tekemiä ja näyttivät varsin haasteellisilta. Ne myös osoittautuivat haastaviksi. Nollia ei tullut kovinkaan paljon. Toivottavasti radat saadaan nettiin, ettei minun tarvitse niitäkin alkaa ulkomuistista piirrellä.

Ekalta radalta saatiin 15 ratavirhettä ja 0,08 yliaikaa. Sijoituksena oli kuitenkin 4. Virheet tulivat riman pudotuksesta, keppien aloituksesta, jossa Pessi veti ensimmäisen välin hieman pitkäksi, sekä putken suun ohituksesta. Itsepähän menin sinne putken eteen sorkkimaan ja häiritsemään koiraa. Toisella radalla ymmärsin jo antaa sille vain käskyn ja sen jälkeen jäädä takaoikealle odottelemaan, että koira hakee itse putken.

Toinen rata meni muutenkin melko mukavasti. Virheitä ei tullut ja selvisimme radalta pois sallitun ajan puitteissa, joten tuloksena nousunolla! A:lta Pessi meinasi karata vasemmalla odottelevaan putkeen, vaikka oikea suunta olisi ollut etuoikealle, mutta viime hetkellä sain sen huudettua pois väärän putken suulta. Radan lopulla jouduin tekemään paniikkiratkaisun, kun en ehtinytkään tekemään suunnittelemaani valssia (pitäisiköhän opetella joitain muitakin ohjaustapoja). Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sitten leikata takana, koska koira meni jo. Se sujuikin sitten ihan mukavasti ja tyylikkäästi. :)

Erityisen tyytyväinen olen molempien agiratojen kontakteihin. Pessi hidasti kunnolla kaikilla alastuloilla, eikä mikään kontakti ollut tuuriroiskaisu. Vihdoinkin se on alkanut sisäistää, että myös kisoissa niille pitää pysähtyä! Keinulla vietimme viimeisellä radalla tosin hieman liian kauan aikaa. Käskytin ehkä liian voimakkaasti, tai sitten Pessi muisteli vielä edellisen radan melko napakkaa keinun kolahdusta.

Täytyy sanoa, että oli ilo olla innokkaan ja vauhdikkaan koiran kanssa radalla. Minä kun tiedän, että Pessi osaa olla myös jotain aivan muuta... Ehkä meidän pitää jatkossa kisata vain talvisin mahdollisimman kovilla pakkasilla. :)