Saimme vihdoin siirrettyä agilityesteet maneesille, ja tänään käytiin Pessin ja Civilin kanssa vähän treenailemassa. Pessi oli tosi innoissaan päästessään pitkästä aikaa töihin. Harjoittelimme valsseja, takaaleikkauksia ja vedätyksiä neljällä hyppyesteellä sekä sokeita kulmia putkeen. Putken suun löytäminen oli hieman haasteellista aluksi, mutta sekin alkoi muutamien toistojen jälkeen löytyä. Koira luki ohjaustani todella upeasti ja teki koko ajan virheettömiä suorituksia. Minulla olikin sitten enemmän vaikeuksia: milloin törmäilin johteisiin, milloin huomasin olevani muuten vain ihan väärässä kohdassa. Pessi pelasti kuitenkin aina, mitä pelastettavissa oli.

Civilkin pääsi jälleen vähän tutustumaan agilityyn. Harjoittelimme ihan vain ohjauksen lukemista eli johteiden välistä kulkemista maassa olevien rimojen yli. Alkoi irrota jo ihan kivasti metrin kahden päähän, eikä ollut vain kädessä kiinni koko aikaa. Teimme pari eteenlähetystä kahden hypyn yli (hyppyjen väli noin neljä metriä), kokeilimme rengasta minikorkeuksilla, mikä yllättäen olikin tosi kiva este ja alkoi sujua välittömästi ihan todella hienosti myös minun kulkiessa vieressä, sekä teimme täyspitkää suoraa putkea. Putkeen sännätään jo varsin mukavalla vauhdilla

Cipa vaihtaa nyt kulmahampaitaan. Yläkulmurit kasvavat maitohampaiden taakse ja alakulmurit hieman kummallisesti maitohampaiden sisäpuolelle. Alhaalla maitohampaat onneksi heiluvat jo varsin paljon, joten en usko, että niiden kanssa tulee mitään ongelmia. Eivätköhän pysyvät hampaatkin asetu sopiville kohdille, kunhan ylimääräiset saadaan tieltä pois. Seuraillaan tilannetta. Pentu painaa nyt tasan 12 kiloa ja korkeutta on suunnilleen 43 senttiä. Eipä taida mediksi jäädä... ;)

Cipa on yhä ollut oikea unelmien koira. Sillä ei ole mitään pahoja tapoja, se uskoo kiellot kerrasta, ei pure, on sisäsiisti, tulee lasten kanssa toimeen, syö hyvin, taistelee leluista vaikka miten kauan, rakastaa pusuttelua ja sylissä istumista sekä on kaiken lisäksi vielä kaunis. Eihän tuollaista voi olla olemassakaan!