Vietin tänään kolme tuntia hallilla, ja varsin hyvälle tuulelle siitä tulinkin.

Ensinnäkin Cipalla on vihdoinkin syttynyt tulitikku jossakin aivojen sopukoissa, ja se on keksinyt, mitä pujotteleminen tarkoittaa! Tehtiin eilisten hyvien treenien innoittamana tänään lisää keppitreeniä, ja pirskatti, sehän pujotteli. Kahdeksalla kepillä meni kuin olisi aina homman hallinnut. Kaksitoista keppiä aiheutti jo pientä uskonpuutetta, mutta lopulta sekin päästiin loppuun saakka onnistuneesti. Päätin, että palkkaan kaikesta yrittämisestäkin, mikä saikin koiran yrittämään enemmän. Onpa ihana tunne, kun koira hakee oikean aloitusvälin, vaikka itse on kolme metriä jäljessä, ja pujottelee itsenäisesti nenä alhaalla luovien. Tehtiin myös kontaktitreeniä. A sujuu erinomaisesti, mutta puomin alastulolla pysähtyminen on vielä kovin epävarma.

Pessi pääsi tekemään paperilla kovin haastavalta vaikuttavaa rataa, joka ei sitten kuitenkaan todellisuudessa niin hankala ollut.

Kuvasta poiketen 8-hyppy tehtiin takaakiertona. Eniten alkuun kauhistelin putken jälkeen tulevaa hypyn ohitusta (hypyt 3 ja 10), mutta ne sujuivat meiltä ilman suuria ongelmia. Monille kohta kuitenkin oli vaikea. Putken ja kolmoshypyn väliin tein persjätön ja jätin koiralle riittävästi tilaa edetä hypylle. Pessi pujotteli hienosti, joten palkkasinkin heti keppien jälkeen. Hypyillä 10 ja 11 jaakotin, ja se sopikin tuohon paikkaan oikein hyvin. Hypyllä 18 tein sylkkärin, jonka seurauksena Pessi meinasi valua viimeisen hypyn ohi. Parempi ratkaisu olisi varmaankin ollut valssi - tai muu puolenvaihto - putken jälkeen. Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin onnistunut harjoittelukerta. Kerrankin sekä minä että koira oltiin hereillä yhtä aikaa.